maanantai, 16. tammikuuta 2012

Täydellistä kampanjaa tekemässä

Olen hieman taikauskoinen. Kohtaloa uhmatakseni, kävin äänestämässä perjantaina 13.päivä. Kenties äänestyslappuni katoaa postissa, ja ääni meneekin harakoille eikä Väyryselle? Äänestyskäyttäytymisessä oli samaa uhmaa ja päättäväisyyttä kuin ehdokkaassani – vastoin ennalta määrättyjä oletuksia, puskin lastenvaunujen kanssa tuiskussa pitkin huonosti aurattuja kävelyteitä kohti Kauppakeskus Revontulen äänestyspistettä. Paavon kannatus oli kesällä 2011 vain muutaman prosentin luokkaa. Edes oman puolueen johto ei häntä kannattanut. Sitten tapahtui jotakin. Paavon kannatus nousi ja nousee edelleen.

Väyrysen kampanja on ollut erilainen kuin muiden. Paavo on saanut taakseen laajasti koko Keskustan kenttäväen, mutta myös muiden puolueiden kannattajia. Paavo on jaksanut tehdä jalkatyötä lähes jokaisessa Suomen kunnassa sekä lanseerannut yhden historian menestyneimmistä vaalituotteista, mukin. Paavo hauskuuttaa vaalitenteissä, mutta puhuu myös kovaa asiaa esimerkiksi ulkopolitiikasta.

Vaalikampanjat ovat mielenkiintoisia. On olemassa kolmenlaisia kampanjoita: epäonnistuneita, onnistuneita ja täydellisiä. Epäonnistuneessa kampanjassa ihmiset eivät innostu, ehdokas ei vakuuta, vaalimainokset ovat noloja ja äänimäärä jää kauas tavoitteesta. Onnistunut kampanja saa ihmiset innostumaan ehdokkaasta ja ehdokas vakuutta ja jää mieleen, mutta valituksi tuleminen on epävarmaa. Täydellisessä kampanjassa kaikki menee nappiin: ehdokas jää mieleen, vakuuttaa ja menee läpi, että heilahtaa.

Väyrysen kampanja on vähintäänkin onnistunut. Paavo innostaa, vakuuttaa, naurattaa ja jää mieleen. Naurattaminen ja innostuminen eivät kuitenkaan riitä. Ihmisten pitäisi myös äänestää Paavoa. Äänestyspäätös ei ole pieni päätös. Sitä ei kannata tehdä sen mukaan, kenellä on mieleen jäävimmät vaalituotteet. Äänestyspäätös pitää tehdä sen mukaan, kenen arvot ja ajatukset vastaavat, niitä asioita, joiden mukaan haluaa tätä maata johdettavan.

Olin kuuntelemassa Väyrystä lauantaina 7.1. Lapin yliopiston vaalijuhlassa. Vakuutuin entisestään Väyrysen sopivuudesta presidentiksi, vaikka olinkin tehnyt äänestyspäätöksen jo aiemmin. Paavo on mielestäni paras ehdokas presidentiksi kolmesta syystä. Ensinnäkin hänellä on tahtoa. Välillä tuntuu, että ulkopuoliset ovat yrittäneet tehdä siitä miinuksen, että Väyrynen on jo kolmatta kertaa ehdolla. Minusta se kertoo palavasta halusta ja motivaatiosta hoitaa Suomen asioita. Toiseksi pidän Väyrysen teemoista. Hänen kokemuksensa ulkopolitiikasta, ja politiikasta ylipäätään, ovat vertaansa vailla. Paavon kestävän kehityksen ja henkisen puolen arvot ovat myös tähän aikaan sopivia. Kolmanneksi Paavo on yhtä aikaa sekä arvokas että hauska. Siihen eivät kaikki pysty!

Juhlassa Paavosta huokui presidentille kuuluva arvokkuus ja hän piti todella mielenkiintoisen puheen. Puheessaan Väyrynen käsitteli esimerkiksi kestävän kehityksen merkitystä sekä ihmiskuntapolitiikkaa. Ihmiskuntapolitiikalla Väyrynen tarkoittaa globalisaation hallintaa ja kaikkia niitä tekoja, joilla vaikutetaan esimerkiksi ruuan ja luonnonvarojen riittävyyteen myös tuleville sukupolville. Paavolla on todella ajankohtaisia ajatuksia globaaleista kysymyksistä, mutta jostain kumman syystä hänestä nostetaan esiin aina pelkkä euro-änkyryys ja jalasmökki-skandaalit 1980-luvulta.

Väyrynen korosti olevansa myös Natoa vastaan näissä vallitsevissa olosuhteissa, minkä pystyn allekirjoittamaan täysin. Paavo puhui myös tuloerojen kasvusta sekä globaalina että Suomen sisäisenä ongelmana. Lisäksi hän puhui vielä aluepolitiikasta ja siitä kuinka tärkeää on pitää koko Suomi asuttuna.

Esimerkiksi kuntien pakkoliitokset kaventavat suuressa määrin lähidemokratiaa ja heikentää kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Nämä ovat kaikki asioita, joita pidän itse tärkeinä ja siksi äänestän Paavo Väyrystä.

Minä taivalsin 13. päivä perjantaina läpi tuulen ja tuiskun, jotta saan antaa äänen noiden arvojen puolesta. Lievästä taikauskosta huolimatta, uskon enemmän suomalaiseen vaalijärjestelmään. Uskon, että ääneni lasketaan Väyrysen hyväksi. Uskon, että hänen hyväkseen lasketaan myös satoja tuhansia muita ääniä ensi sunnuntaina. Vetoan tämä tekstin lukijoihin: innostetaan ja vakuutetaan vajaan viikon aikana mahdollisimman monta äänestäjää Paavon puolesta. Tehdään yhdessä Väyrysen kampanjasta täydellinen!


Sanna Karhu

Kirjoittaja on Lapin Keskustanuorten entinen toiminnanjohtaja, Rovaniemen nuorisolautakunnan vpj. ja perheenäiti.

tiistai, 10. tammikuuta 2012

Presidentinvaalit ja Lapin tulevaisuus

Nuorina lappilaisina naisina olemme hyvin huolissamme oman kotimaakuntamme tulevaisuudesta. Olemme usein miettineet, miltä Pohjois-Suomi näyttää muutaman vuosikymmenen kuluttua? Tulevienkin sukupolvien on voitava asua ja työskennellä tällä ihmeellisen kauniilla ja omaleimaisella alueella.

Pohjoisen mahdollisuudet ovat mittaamattomat. Meitä uhkaa kuitenkin suomalaiselle elämänmuodolle vieras keskittämisen ideologia. Ratkaisuna pohjoisen ongelmiin ei tarjota elinkeinoelämän kehittämistä ja toimia muuttoliikkeen kääntämiseksi, vaan kuntien pakkoliitoksia ja ihmisten pakkomuuttoa keskuksiin ja etelään.

Mediassa on viime päivinä nostatettu erityisesti Kokoomuksen ja Vihreiden presidenttiehdokkaita. Toivomme, että varsinkin nuoret äänestäjät katsovat pintaa ja mielikuvajulkisuutta syvemmälle.

Molemmat puolueet ovat nykyisessä hallituksessa lähteneet kovalle ja kylmälle keskittämislinjalle. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja iloitsi muutama päivä sitten: "Nyt vihdoin tunnustetaan, että kyse ei ole siitä kaupungistuuko Suomi, vaan miten se kaupungistuu." Asfalttivihreiden linjaukset puolestaan ovat muutoinkin lappilaisiin oloihin täysin soveltumattomia. Täällä on aina eletty luonnosta - luonnon ehdoilla ja luontoa vaalien. Mutta keskittäminen ei ole luonnontaloudellista kehitystä.

Presidenttiehdokas Paavo Väyrystä on leimattu eri yhteyksissä "menneisyyden mieheksi". Sanotaan, että hänen aikansa on ohi. Mihin tämä perustuu? Hän on suunnilleen samanikäinen kuin Sauli Niinistö, ja ei kai ehdokkaalle voi olla vahingoksi, että hänellä on kaikkein mittavin ansioluettelo?

Paavo Väyrynen katsoo tulevaisuuteen. Hän on globaaleja kysymyksiä tutkiva, kansainvälisesti arvostettu toimija. Hänen aloitteestaan edellisen hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä on lähdetty toteuttamaan mm. EU:n ja Yhdysvaltain välistä uutta kehityspoliittista yhteistyötä.

Lappilaisena Paavo tuntee meidän erityisolosuhteemme. Lappi on Suomen kansainvälisin maakunta ja presidenttinä hän voi luotettavalla ulkopolitiikalla ja lähialueyhteistyön kehittämisellä olla tuomassa merkittävästi uutta työtä ja toimeentuloa maakuntaamme. Äänestämällä Paavoa äänestämme oman tulevaisuutemme puolesta.

Laura Kuismanen, Kemi
Katri Kulmuni, Tornio
Susanna Viitala, Rovaniemi

sunnuntai, 13. marraskuuta 2011

Puheenjohtajamme Janne Kaisanlahden puhe Lapin Keskustan piirikokouksessa 12.11.2011

Arvoisa piirikokousväki!

Tuon teille Lapin Keskustanuorten tervehdyksen!

Se, miksi minä olen tässä puhumassa teille piirin puheenjohtajana, on se,
että johtokunta vaihtui viime kesänä. Piirin edellinen puheenjohtaja Katri
Kulmuni luopui piirin puheenjohtajuudesta ja minä tulin tähän tehtävään.
Voi sanoa, etten tullut pyytämättä, mutta tulin kyllä vähän yllätyksenä –
yllätyksenä niin itselleni kuin ehkä monille muillekin. Kun lupauduin
tehtävään, niin kuvittelin, että kauteni alkaa 1.1., mutta se alkoikin jo
1.9. ja aikatauluja on pitänyt vähän sovitella, että pääsee tehtävään
kunnolla kiinni.

Katri Kulmuni luopui piirin puheenjohtajuudesta siksi, kun hän on nyt
tuolla itärajan takana. Hän ei ole siellä kylläkään siksi, että olisi
loikannut sinne jäätyään valitsematta eduskuntavaaleissa. Hänhän teki
loistavan kampanjan ja jäi alle 300 äänen päähän valinnasta. Hän nimittäin
opiskelee kansainvälisiä suhteita – meille lappilaisille niin tärkeitä
hyviä idänsuhteita! – Pietarin yliopistossa. Ja Katri on jatkossakin
tiiviisti mukana niin Keskustapuolueen kuin Keskustanuorten toiminnassa.
Taisin tuolla viime kevätkokouksessa sanoa, että pidän täysin mahdollisena
sitä, että Katri on joskus ulkoministerinä presidentti Paavo Väyrysen
nimittämässä hallituksessa. Tuolloin keväällä sitä joku ehkä epäili, että
pääseekö se Paavo edes presidenttiehdokkaaksi. No, pääsihän se ja keväällä
tehdään hänestä presidentti ja kun muutamat eduskuntavaalit käydään, niin
eiköhän se näkyni tule toteutumaan kokonaisuudessaan.

Lapin Keskustanuorten toiminta oli tuossa vaalien jälkeen vähän
nuupahtanutta, mutta yritämme nyt sitä elvyttää. Hyvänä merkkinä on se,
että uusia aktiiveja on tullut mukaan toimintaan ja pyrimme järjestämään
tapahtumia eri puolilla maakuntaa. Tämä asia ei toki ihan täysin
Keskustanuorten tontille kuulu, vaan pikemminkin Keskustaopiskelijoiden,
mutta otan kuitenkin vähän kunniaa siitä meillekin, että Lapin yliopiston
ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa Keskustan ehdokaslista nosti
kannatustaan ja paikkamääräänsä.

Piirinä pyrimme tietysti antamaan oman panoksemme Paavo Väyrysen
presidentinvaalikampanjaan. Tulemme järjestämään Paavon kampanjaa tukevaa
omaa kampanjointia ainakin oman lehti-ilmoittelun ja omien
tukitilaisuuksien muodossa. Teemme parhaamme, että Paavon kampanja olisi
vetovoimainen myös nuorten näkökulmasta. Sanoin nyt, huomatkaa, että
Paavon kampanja olisi vetovoimainen. Ehdokas itse on kyllä vetovoimainen
ja nuorten ajatusmaailmaan sopiva. Olen huomannut, että monet nuoret,
vasemmistolaisista tai oikeistolaisista kodeista suorastaan järkyttyvät,
kun he tutustuvat Paavoon ja hänen ajatuksiinsa. He ovat kauhuissaan, että
tuollaista miestäkö isä ja äiti ovat vihanneet ja itse ovat inhonneet. Kun
Väyrysen radikaalit ajatukset ihmiskuntapolitiikasta ja tulevaisuudesta
juuri nuoreen polveen vetoavat.

Media luo mielikuvaa siitä, että Niinistö on vaalien selvä voittaja. Mutta
nythän meidän on nostettava Paavo toiselle kierrokselle. Vaikka se
tapahtuisi pienehkölläkin tuloksella, niin hänet on nostettava vaalien
kakkossijalle ja siitä toiselle kierrokselle. Sen jälkeen voi tapahtua
mitä tahansa, jos kansa herää näkemään tämän pintajulkisuuden läpi.
Toisella kierroksella voi tapahtua mitä vain. Paavossa on jokaiselle
jotakin.

Lähtevätkö vasemmistolaiset toisella kierroksella tukemaan Tarja Halosen
vakaalla ulkopoliittisella linjalla jatkavaa ja hyviä idänsuhteita
vaalivaa Paavoa vai kovan linjan oikeistolaista Sauli Niinistöä?
Lähtevätkö Perussuomalaiset tukemaan Suomen itsenäisyyttä puolustavaa
maamme tunnetuinta EU-kriitikkoa Paavo Väyrystä vai Suomen euroalueeseen
vastoin perustuslakia ja ilman kansanäänestystä jyrännyttä Sauli
Niinistöä? Lähtevätkö Kristillisdemokraatit tukemaan kristillisiin
perusarvoihin arvomaailmansa pohjaavaa Paavoa vai arvoliberaalia Sauli
Niinistöä?

Paavolla on siis hyvät mahdollisuudet tulla valituksi, kun nyt jokainen
meistä lähtee töihin. Kertomaan ystävä- ja tuttavapiirilleen ensin,
millaisesta ehdokkaasta on kyse.

Luin jostakin gallupista, jonka mukaan yli puolet keskustalaisistakin
olisi aikeissa äänestää Niinistöä. Hävetköön, jos joku sellainen tästä
salista löytyy! Varsinkin täällä Lapissa vaalityön pitäisi upota
otolliseen maaperään, sillä me tiedämme, mikä on Kokoomuksen suhtautuminen
maakuntiin ja hajautettuun yhteiskuntaan. Nykyinen Kataisen
sosialistihallituskin on sen osoittanut. Se on se mistä jo Karl Marx puhui
– kasautuminen ja kurjistuminen!

Tehdään kaikki siis parhaamme, että lappilainen kansa lähtee liikkeelle
oman ehdokkaansa taakse. Me näytimme kesällä niille, jotka eivät halunneet
Väyrystä presidenttiehdokkaaksi. Siinä me onnistuimme. Näytetään nyt koko
maalle, että teemme Väyrysestä seuraavan presidentin!

sunnuntai, 9. lokakuuta 2011

Kai Puro: haluan, että Keskusta nousee tästä tilasta



Lapin Keskustanuoret julkaisi keskiviikkona tiedotteen, että olen ehdolla Keskustanuorten liittohallitukseen Tahkon liittokokouksessa 22.-23.10.2011. Samassa tiedotteessa mainittiin, että nykyinen liittohallituksen jäsen, Katri Kulmuni , ei asetu ehdolle, vaikka häntä on, minunkin toimesta, pyydetty asettumaan ehdolle liiton varapuheenjohtajaksi. Katri Kulmuni jättää liittohallitukseen suuren aukon, jota on kenenkään vaikea täyttää.



Kun Katri Kulmuni soitti minulle liittohallituksen kokouksen tauolta jättäytyvänsä pois ja tukevansa minua tehtävään, olin uudessa tilanteessa: ottaakko haaste vastaan vai kieltäytyä. Kun kolme muuta vaikutusvaltaista keskustanuorta lähestyi minua samassa asiassa, sekä sain muutamalta muulta positiivisen vastaanoton, en voinut enää kieltäytyä.



Olen huolissani puolueen tilasta. Tämä huolestumiseni on jatkunut jo vuosia. Sementoiduttuaan hallitusvastuun vaalivoitolla vuonna 2007 Keskusta menetti otettaan tavallisen ihmisen arjesta. Se, että kahdeksan vuotta "Audin takapenkillä" erkaannuttaa poliitikon kansasta, ei ole mikään yllätys. Joidenkin puolueiden kohdalla sitä on taas ilmassa, vaikka hallitus ei ole kauaa istunutkaan. Keskusta alkoi hoitaa tehtäväänsä virkamiesmäisesti. Asiaa vaikeutti se, että pääministeri ei saanut liikkua enää vapaasti kansan parissa.



Ministerit sokaistuivat osaltaan asioilta ja luottivat virkamieskunnan valmisteluihin, kuuntelematta kansaa. Tästä on esimerkkinä surullisenkuuluisa "paskalaki", josta monet ovat keskustaan suuttuneet, ehkäpä iäksi. Kenttään ei saatu kosketusta. Keskusta ei kysynyt kentän mielipidettä ennen kuin oli liian myöhäistä.



Suomen Keskusta r.p. on päästänyt suuren kenttänsä rapautumaan. Kun jäsenistöön ei olla oltu yhteydessä, eikä paikallisia toimijoita ole tuettu, saatikka edes muistettu, on monen paikallisyhdistyksen pohja kadonnut. Piirit eivät välttämättä edes tiedä, kuka vastaa mistäkin yhdistyksestä. Järjestökentässä tulee tehdä uudistuksia niin paljon, että jokainen paikallisyhdistys on toimiva ja tekee alueensa parasta politiikkaa.



Keskustan perusajatus – ihmisyyden vaaliminen ja kehittäminen, painui hallitusvastuussa hämärästi taka-alalle. Sivistyksen lipun kantamista ei näkynyt. Kokoomuksen kolmen kopla (opetusministeri, Opetusministeriön kansliapäällikkö, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja) ajoi Oulun Yliopiston sellaiseen tilanteeseen, että Kajaanista oli pakko lopettaa opettajainkoulutusyksikkö. Tälle Keskusta ei tehnyt mitään, vaikka oli itse pääministeripuolue!



Nyt uudessa hallituksessa pohjoista kuritetaan taas. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja leikataan 2200:lla (8,8 % kaikista). Leikkaukset kohdistuvat maakuntiin, joista jo nyt muutetaan pois opiskelupaikan vuoksi. Eikä takaisin enää muuteta helpolla. Jos Keskusta ei tähän kunnolla puutu, katoaa sivistysliikkeeltämme pohja. Maakuntia diskriminoidaan muutenkin: Aalto-yliopiston rahoitus on 20-kertainen Oulun yliopistoon verrattuna oppilasta kohden. Oulu ja Turku ovat ainoat maailman parhaiden yliopistojen listalle päässeet suomalaiset yliopistot (jossain sijoilla 300-400).

Suurten puoluetukien vallitessa Keskusta eli leveästi. Puoluetoimistolla piisasi väkeä. Ainoa ongelma oli, että kukaan ei koskaan vastannut viesteihin eikä puhelinsoittoihin – näin kärjistetysti. Työskennellessäni puolueella puolen vuoden ajan (työmarkkinatuella) perehdyin tähän toiseen puoleen. Puoluekoneisto oli liian raskas ja tehoton. Vaikka tukea tuli, oli puolueen kassa aina tyhjä.



Nyt tilanne on pahemmin. Rahat on loppu ja tyhjä pää. Niin ainakin eräässä lastenlaulussa lauletaan. Keskusta koki karmeimman vaalitappionsa ikinä ja painui takaa-alalle. Tästä olemme saaneet jo kärsiä. Sinipunapuolueet tekevät hallituksessaan tällä hetkellä juuri niille ominaista politiikkaa: keskittämistä vailla mitään järjen hiventä. Keskittämistä pois Keskustan vahvoilta kannatusalueilta.



Kuntauudistuksessa kuntapäättäjistä tehdään ammattipoliitikkoja ja varmistetaan, ettei entisen naapurikunnan alueelta tule kuin yksi tai kaksi valtuutettua. Kohta tavallisen maakuntakaupungin valtuutetut ovat yhtä kaukaisia kuin Helsingissä. Kuinka moni Helsingin asukas on esimerkiksi puhunut Mari Kiviniemen tai Ben Zyskowiczin kanssa kadulla? Kuinka moni kalliolainen tietää, kuka ajaa kaupunginosan etuja valtuustossa? Niinpä niin. Käytännössä ei kukaan. Helsinkiläisillä valtuutetuilla on enemmän ammattitaitoa kuin osalla nykykansanedustajista.



Minä haluan, että Keskusta nousee tästä tilasta, missä se on. Sitä en tee yksin minä, et sinä, vaan me yhdessä. Minä haluan nähdä, että vielä sinä aikana kun vaikutan Keskustanuorissa, Keskusta on pääministeripuolue. Silloinen hallitus ja pääministeri tulevat rikkomaan Matti Vanhasen I hallituksen suosiolukemat. Silloin tullaan tekemään sellaista keskustalaista politiikkaa, johon voi koko kansa olla tyytyväinen.



Meidän tulee tehdä sellaista politiikkaa, joka tarjoaa kaikille suomalaisille tasapuoliset mahdollisuudet kehittyä ja palvella isänmaataan. Vahvoilla kannattaja-alueillamme meidän tulee jatkaa työtä niin, että meihin siellä luotetaan. Pääkaupunkiseudulla voimme saada kannatusta ajamalla niitä asioita, jotka ovat sen asukkaille elämääkin tärkeämpiä, mutta eivät ole ristiriidassa muun maan kanssa. Tällaisia asioita on, mutta niihin on tartuttava.



Keskustan paikka on Suomen poliittisella kartalla suurten puolueiden joukossa. Me olemme näyttäneet Suomelle suunnan vaikeina aikoina. Tapahtukoon se vastedeskin.



Kai Puro



Liittohallitusehdokas

keskiviikko, 5. lokakuuta 2011

Kai Puro Keskustanuorten liittohallitukseen

Lapin Keskustanuoret esittävät Kai Puroa Keskustanuorten liittohallitukseen.

Kemiläinen, äskettäin oululaistunut 21-vuotias Kai opiskelee taloustieteitä Oulun yliopistossa ja hänen harrastuksiinsa kuuluu politiikan lisäksi muun muassa talousnäkymien seuranta. Hänet tunnetaan Kemin Keskustan sihteerinä, Lapin Keskustanuorten johtokunnan jäsenenä ja Kemin Keskustanuorten puheenjohtajana. Lisäksi Kai vaikuttaa aktiivisesti Kemin Nuorisoasiain neuvottelukunnassa ja on myös Kemin seurakunnan kasvatustoiminnan johtokunnassa varajäsenenä.

Lapin Keskustanuoret ovat oppineet tuntemaan Kain aatteellisena, vastuullisena ja aktiivisena.

– Kai on todellinen työmyyrä. Voin vain ihmetellä, mistä hän löytää kaiken sen ajan, jota hän on valmis uhraamaan järjestötoiminnalle. Hän on kasvanut keskustalaiseksi Suomen punaisimmalla paikkakunnalla, Kemissä, joten hän tietää varmasti, minkälaista on keskustalainen työ haasteellisissa olosuhteissa. Tunnen Kai Puron arvomaailman ja aatteellisen vakaumuksen, toteaa Lapin Keskustanuorten puheenjohtaja Janne Kaisanlahti.

Lappia Keskustanuorten liittohallituksessa kaksi vuotta edustanut Katri Kulmuni ei asetu ehdokkaaksi Tahkolla pidettävässä liittokokouksessa.Useat henkilöt ovat esittäneet häntä Suomen Keskustanuorten varapuheenjohtajaksi. – Olen nöyrästi kiitollinen kaikille niille keskustanuorille, jotka ovat pyytäneet minua jatkokaudelle ja pyrkimään liiton varapuheenjohtajaksi. Olen harkinnut asiaa pitkään, ja päätin jättää ehdokkuuden liittokokouksessa tällä kertaa väliin.

– Kuluvan lukuvuoden kestävä opiskeluni Pietarissa ei olisi ollut ylivoimainen este tehtävien hoitamiselle. Onhan Pietarista nopeammat kulkuyhteydet esimerkiksi liittotoimistolle Helsinkiin kuin kotikaupungistani Torniosta. Nuoren poliitikon on kuitenkin hyvä hetkeksi pysähtyäkin eikä pyrkiä jatkuvasti tehtävästä toiseen ja vaaleista toisiin. Tulen jatkossakin toimimaan Keskustanuorissa ja aion olla aktiivinen puolueemme toiminnassa sekä erityisesti tulevassa presidentinvaalityössämme.

Katri Kulmuni kertoo olevansa hyvin huolissaan Keskustan nykyisestätilasta. – Aatteemme on oikea, mutta aate ei ole näkynyt tarpeeksi poliittisissa teoissa. Jotta kannattajien luottamus palautuu ja uusi nousu voisi alkaa, on tunnustettava myös tehdyt virheet. Keskustaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Nykyinen hallitus on osoittanut, ettei koko Suomen asuttuna pitäminen kuulu sen tavoitteisiin.

tiistai, 13. syyskuuta 2011

Lapin Keskustanuoret täysillä presidentinvaaleihin

Lapin Keskustanuoret ottavat iloisina vastaan tiedon valtiotieteen tohtori Paavo Väyrysen asettamisesta Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Nuorekkaasti ajatteleva, radikaali ja tulevaisuutta ennenkin ansiokkaasti visioinut Väyrynen on ehdokas, jonka puolesta tulemme tekemään vaalityötä innokkaasti ja täydellä teholla.

Jotkut ovat harmitelleet sitä, että Keskustalla on vain yksi henkilö tarjolla presidenttiehdokkaaksi. Sama tilanne on kuitenkin myös Kokoomuksella ja todennäköisesti myös Perussuomalaisilla. SDP käy jäsenvaalin, mutta ehdokas tuntuu olevan jo etukäteen selvillä. Paavo Väyrynen on ulkopoliittisesti kokenein presidenttiehdokas. Lisäksi hän on neljän suuren puolueen ehdokkaista ainoa, jonka poliittinen linja on vakaa ja selkeä. Paavo Väyrynen ei kannata Suomen liittymistä sotilasliittoihin, hänen haastajiensa linjat ovat olleet tässä asiassa vähintäänkin horjuvat tai jopa kansan ylivoimaisen enemmistön vastaiset. Väyrynen korostaa ihmisyyden ja kestävän kehityksen merkitystä materialismin sijaan, mikä erottaa hänet kilpakumppaneistaan.

-Väyrysen erinomaisiin mahdollisuuksiin tulla valituksi eivät Keskustan aallonpohjassa olevat kannatusluvut vaikuta, kun muistamme mistä presidentinvaaleissa on kyse. Tasavallan presidentin tärkein tehtävä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa. Paavo Väyrynen on maamme pitkäaikaisimpana ulkoministerinä kerännyt ylivoimaisen kokemuksen ulkosuhteiden hoidosta. Varsinkin tärkeiden idänsuhteiden hoitamisesta Paavon kokemus on vailla vertaa, muistuttaa Lapin Keskustanuorten puheenjohtaja Janne Kaisanlahti

Presidentti on myös arvojohtaja. Paavo Väyrysen arvopohja nousee inhimillisen elämän ymmärtämisestä, ja siksi se vetoaa poliittisen kentän eri laidoilla. Vähäosaisten ihmisten sekä vähäosaisten alueiden puolustaminen on ollut hänen poliittiesen toimintansa selkäranka halki vuosikymmenten. Tässä on yhtymäkohtia perinteisen vasemmistolaisuuden arvoihin. EU-politiikassaan Väyrynen on aina puolustanut Suomen kansan itsemääräämisoikeutta ja vastustanut liittovaltiokehitystä. Ryhdikäs sinivalkoinen linja tulee vetoamaan myös niihin, jotka liian myöntyväisen EU-politiikan vuoksi äänestivät perussuomalaisia viime eduskuntavaaleissa. Toisaalta Väyrysen tiukka suhtautuminen kuluttamisen ylivaltaan ja niukkojen luonnonvarojen haaskaamiseen tulevien sukupolvien kustannuksella vetoaa ympäristötietoisiin ja nuoriin kansalaisiin.

Me lappilaiset tiedämme myös, että Paavo Väyrynen on luja pohjoisen puolustaja. On sanottu, että Kekkonen ”hiihti pohjoisen Suomen kartalle”. Tälle umpihankeen raivatulle ladulle piirtää jatkoa nyt mies, joka vähän yli 20-vuotiaana tuli Urho Kekkosen lähipiiriin ja sai häneltä arvokasta opetusta.

Lapin Keskustanuoret pitävät tärkeänä, että Keskustan riveistä nousisi jälleen presidentti. Urho Kekkosen jälkeen kaikki presidentit ovat olleet sosialidemokraatteja, ja tämän putken on aika katketa. Mutta samalla on muistettava, että presidentti ei ole minkään puolueen edustaja, vaan koko kansan johtaja. Siksi vaalityö tulee kohdistumaan koko kansaan yli puoluerajojen. Paavo Väyrysen edustama linja etenkin presidentin työsaralla, ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä, vastaa Suomen kansan syvien rivien mielipiteitä sekä arvoja paljon selkeämmin kuin hänen haastajiensa linja. Vaalityössä on tehtävä selväksi vankat tosiasiat pintajulkisuuden takaa. Tosiasiat ovat Paavo Väyrysen puolella.

sunnuntai, 4. syyskuuta 2011

Kaisanlahti Lapin keskustanuorten johtoon

AJANKOHTAISTA!


Lapin Keskustanuorten johto vaihtui

Suomen Keskustanuorten Lapin piirille on valittu uusi johtokunta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin syyskokouksessa 26-vuotias kemijärveläinen oikeustieteen maisteri Janne Kaisanlahti. Hän kuuluu myös mm. Suomen Keskustan puoluevaltuustoon ja toimii kotipaikkakunnallaan kaupunginvaltuutettuna ja kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Nuorten aikaisempi puheenjohtaja, viime eduskuntavaaleissa ensimmäiselle varasijalle tullut Katri Kulmuni jäi pois tehtävästä voidakseen keskittyä tiiviimmin opintoihinsa ja useisiin muihin luottamustehtäviinsä Keskusta-liikkeessä.


- Ideologisesti olen lähellä Katria. Vaikka en olekaan ollut aina kaikista kysymyksistä samaa mieltä, niin hän on tärkeimpiä poliittisia yhteistyötovereitani. Korostamme molemmat vahvaa aluepolitiikkaa ja alkiolaisuutta. Niin että linja tuskin kovin paljoa tulee muuttumaan, vaikka puheenjohtaja vaihtuukin, Janne Kaisanlahti toteaa. - Lapin Keskustanuorten tärkein haaste on nyt uusien jäsenten löytäminen mukaan sekä perusjärjestötyön ja koulutustoiminnan käynnistäminen keväisen vaaliväsymyksen jäljiltä.

Lapin Keskustanuorten uusi puheenjohtaja ottaa kantaa myös tulevaan Keskustanuorten liittokokoukseen. - Toivon vahvasti, että Katri Kulmuni suostuisi esitettyihin pyyntöihin olla käytettävissä Suomen Keskustanuorten varapuheenjohtajaksi. Katri tulee kansainvälisten opintojensa vuoksi viettämään osan ajastaan ensi kesään saakka Pietarissa ja joku voi luulla, että Katri ei siksi voisi hoitaa tehtävää hyvin. Pietari on kuitenkin lähempänä Helsingissä sijaitsevaa Keskustanuorten liittotoimistoa kuin Rovaniemi, ja sitä paitsi parempien kulkuyhteyksien päässä kuin me pohjoisen asukit.

- Katrin kaltaisia aatteellisia nuoria tarvitaan eturivissä, jos puolue halutaan nostaa jaloilleen. Aate on oikea, mutta se ei ole näkynyt tarpeeksi käytännön politiikassa. On myös tärkeätä, että Keskustan ulkopoliittista perintöä pidetään arvossa. Katri on perehtynyt ulkopoliittisiin kysymyksiin ja ymmärtää erityisesti meille äärimmäisen tärkeiden idänsuhteiden merkityksen. On ollut ikävää huomata, että presidentinvaaleihin suhtaudutaan joskus vähättelevästi jopa vastuullisilta paikoilta. Presidentti kuitenkin johtaa Suomen ulkopolitiikkaa. Urho Kekkonen jo sanoi, että ilman ulkopolitiikkaa ei ole sisäpolitiikkaa.

Lapin Keskustanuorten varapuheenjohtajana jatkaa 21-vuotias kauppatieteiden ylioppilas Kai Puro, joka on kotoisin Kemistä ja toimii siellä mm. Keskustanuorten puheenjohtajana. Muiksi jäseniksi johtokuntaan valittiin Ulla Ilvesluoto Ranualta, Juho Karjalainen Tervolasta, Laura Kuismanen Kemistä, Julius Oförsagd Keminmaalta sekä Jukka Vaara Rovaniemeltä. Varajäseniksi valittiin Katri Kulmuni Torniosta ja Kalle Nätti Ranualta.


Lapin Keskustanuorten johtoryhmä valitsi myös piirille uuden työntekijän. Toiminnanjohtajana aloittaa 1.9. lukien hallintotieteiden ylioppilas Jirka Hakala. Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva Hakala on toiminut kuluvana vuonna Rovaniemen keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana sekä Keskustan opiskelijaliiton liittohallituksen jäsenenä.



-Keskustalaisen arvomaailman esilletuonti sekä nämä arvot jakavan lappilaisen nuorison innostaminen poliittiseen aktiivisuuteen ovat tehtäviä, joihin on ilo tarttua, kertoo Hakala.